MAALLA VAI KAUPUNGISSA?

"Maalla on tilaa olla" luki lauantain Hämeen Sanomien etusivulla. Aina silloin tällöin herätetään vastakkain asettelua kaupungissa ja maalla asuvien ihmisten välillä. Perustellaan kummankin elämisen muodon ihanuutta tai päivitellään hankaluutta. Onko tällainen vertailu enää niin helppoa tehdä? Itse asun 7 km päässä Hämeenlinnasta, mutta peltojen ja alpakoiden keskellä. Asunko silloin maaseudulla? Virallisesti niin ehkä on, koska asumme haja-asutusalueella ja mm. oman kaivon varassa, mutta kaikki palvelut ovat kuitenkin lähellä. Oikeasti maalla asutaan mielestäni silloin, kun palvelut ovat kaukana ja elanto saadaan maatilan hoidosta. Nykypäivänä moni maaseudulla asuva käy työssä taajama-alueella, jolloin yli puolet hereilläoloajasta vietetäänkin ihan muualla kuin maalla. Itselleni tämä tapa elää on loistava. Kaikki tarvittava löytyy täältä, vaikka Hämeenlinnan kahviloista yksikään ei ole perustettu 1800-luvulla. Retki Ekbergille on siksi aina suuri nautinto!

KIITOS, RIITTA NIKULA!

Siitä on jo parikymmentä vuotta, kun eksyin professori Riitta Nikulan luennolle Otaniemeen. Olin kyllä jo ennen sitä ollut aina kiinnostunut taiteista eri muodossa; piirtänyt itse ja ihaillut uusien ja vanhojen taiteilijoiden - sekä kuvataiteilijoiden, muotoilijoiden että arkkitehtien - töitä. Luento käsitteli maalaismaisemaa ja sen kokemia muutoksia vuosien varrella otsikolla "Rakennettu maisema". Esimerkkinä oli pohjoiskarjalainen valtatien risteys, jota professori oli kuvannut säännöllisin väliajoin. Hieno luento ja hieno Riitta Nikula! Hän sai minut ymmärtämään, että rakennushistoria on jotain muutakin kuin kirkkojen, linnojen ja kartanoiden historiaa. Arkkitehtuuri on läsnä arjessamme huomaamattamme ja vain helmistä kasvaa tulevaisuuden historiaa. Luennon ja aiheesta äärimmäisen innostuneen Nikulan houkuttelemana pyrin Helsinkiin taidehistoriaa opiskelemaan ja tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun pääsin sisään. Lopulta tein myös graduni hänen ohjauksessaan. Kaksi vuotta sitten saimme Glorian Antiikin Maineteko -palkinnon ja sain tilaisuuden kiitospuheessani kiittää paikalla ollutta professoria alan pariin houkuttelemisesta ja - ennen kaikkea hienosta luennosta!

KURSSEJA JA LUENTOJA KEVÄÄLLE

Aloitimme muutama vuosi sitten luentojen ja pienimuotoisten käytännön kurssien - lähinnä johdantojen - pitämisen kahvilalla ja opettajien omissa verstaissa otsikolla "Vanhan Talon Salat". Olen vuosien varrella Navetalla tutustunut moniin alan taitajiin, jotka mielellään jakavat omaa tietotaitoaan vanhojen talojen kunnostamisen erityispiirteistä ja olen ollut äärimmäisen iloinen siitä, että kukaan mukaan kysytyistä ei ole kieltäytynyt. Olemme opastaneet asiakkaitamme pinkopahvituksen saloihin, vanhoihin maaleihin, tulisijojen itse tehtäviin korjauksiin, piiluttamiseen jne. Pieniä paineita syntyy aina tässä vaiheessa, kun kevään kurssit pitäisi olla esillä jo netissä!!

TARVITSEMMEKO NIIN PALJON TAVARAA?

Kuinka paljon tarpeeksi? Tänään Valkoisessa Salissa Helsingissä luentosarja koskien tarvitsemaamme tavaramäärää. Mukana luennoimassa myös Petri Luukkainen, joka teki Tavarataivas -dokumentin siitä, kuinka vähällä tavaramäärällä ihminen oikeasti tulee toimeen. 

Olen omassa työssäni huomannut, että meistä kuluttajina on kehittymässä valveutuneempia. Haluamme aitoja materiaaleja, hyvin valmistettuja tuotteita ja tuotteita, jotka on valmistettu luotettavissa olosuhteissa. Kierrätetyt tuotteet ovat vain plussaa. Voihan olla, että meillä käyvät asiakkaat ovat jo monella tapaa asiaa pohtineet keksivertokuluttajaa enemmän. Haluan kuitenkin uskoa, että kyseessä on yleismaailmallinen ilmiö, joka pakottaa tuotteita valmistavat tahot pohtimaan sitä, kuinka paljon järkevämpää olisi käyttää tuotteissaan kestävämpiä materiaaleja ja valmistustapoja, jotka tukevat tuotteen pitkää elinikää. Jos me kuluttajina osaisimme vaatia, ei lyhytikäisiä halpatuotettuja hyödykkeitä kannattaisi enää valmistaa. Totuus kuitenkin on, että vain harva länsimaalainen pystyy elämään vain sadan eri hyödykkeen varassa kuten Petri Luukkainen dokumenttiprojektissaan teki. Olisiko kuitenkin paikallaan harkita kaksi kertaa, kun ostamme uutta tavaraa - tarvitsenko sitä?

OLEMMEKO ONNISTUNEET KUITENKIN?

En osaa ollenkaan markkinoida. Enkä myydä. Olen aina ajatellut, että hyvät tuotteet ja asenne vievät asiaa ja tunnettuutta eteenpäin. Hissukseen, mutta eteenpäin silti. Asuminen Hämeessä on tehnyt siltä osin tehtävänsä. Toki tämäkin ajatusmalli on varmasti toiminut, mutta SILTI oli äärimmäisen palkitsevaa kuulla, että Lisa Sounio oli luennossaan maininnut meidät esimerkkinä siitä, miten johonkin paikkaan tai yritykseen kaipaa aina uudelleen. Yritykseen syntyy tunneside, joka on parasta mahdollista markkinointia. Tietämättämme olemme siis kuitenkin keksineet jotain markkinoinnista!