Vanhat talot ovat mittaamattoman arvokkaita, eikä kerran menetettyä saa koskaan takaisin. Omaksi elämäntehtäväkseni olen valinnut vanhojen talojen puolesta puhumisen. Jokainen vanha talo kätkee sisäänsä monia iloja ja suruja, toiveita ja unelmia, salaisuuksia ja toteutuneita tarinoita. Vanha talo on myös koti - sekä menneille, nykyiselle että hyvin hoidettuna myös tuleville sukupolville.
tiistai 28. huhtikuuta 2015
ELÄINTEN MERKITYS MAATILOILLA
Navetta -kissamme jäi auton alle viime sunnuntaina palattuaan kotiinsa verstaalle työpaikaltaan kahvilalta, jossa oli koko päivän ollut viihdyttämässä asiakkaitamme. Ensisijainen tehtävä kissoillamme Lyylillä ja Eetullä on ollut pyydystää hiiriä maatilallamme. Tottakai. Huomaamatta kissat ovat vallanneet sekä omat, työntekijöidemme että asiakkaidemme sydämet. Eläimistä on kasvanut osa maalla asumisen muotoa, jonka isot tilat ja piha mahdollistavat. Eläimet teetättävät työtä, toki, mutta tuota työtä tehdessä eläimiin on myös kiintynyt. Suru menetyksistä on myös tuttua. Täytyy kuitenkin myöntää, että kyllä me ihmiset eläinten kanssa mielestäni jäämme vahvasti saantipuolelle. Mikä voisikaan olla parempaa lääkettä kiireen tuntuun kuin harjata aasia rauhassa, silittää kissaa, käydä uittamassa koiria tai katsella rauhallisesti laiduntavia alpakoita. Ai niin, huomisesta lähtien meillä asuu yhdeksäntoista alpakan, kolmen koiran, kissan ja kahden aasin lisäksi myös islanninhevonen..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävipä kurjasti. Näin aina toisinaan sattuu, lapsenakin sai joskus silmiään kuivata kun lemmikeistä joku juoksi auton alle. Maalla eläinten kanssa touhuamisessa parasta minusta onkin se, että lapset oppivat siinä ottamaan vastuuta eläimistä ja samalla oppivat käsittelemään myös surua ja luopumisen kipeyttä. Tärkeitä taitoja.
VastaaPoista